Kehut ja kannustus

Oikeasti olen huono huono artikkeli kertoo huijarisyndroomasta Sami nimisen miehen esimerkillä. Huijarisynrooma muodostuu artikkelin mukaan yleensä nuorena, jos kotona, koulussa tai esimerkiksi harrastuksissa ei saa riittävästi kehuja ja kannustusta. Mielestäni tämä on täysin järjellistä, koska jos nuori tai kuka vain joka ei saa riittävästi kehuja ja kannustusta ei tunne olevansa riittävä. Mielestäni, jos lapsena kehut ja kannustukset vanhemmilta ovat puutteelliset se heijastuu koko elämän ajan.

Mielestäni kaikkien vanhempien pitäisi kyetä kannustamaan ja kehumaan lastaan. Kannustus nostaa motivaatioita ja kehut parantavat mieltä ja innostavat yrittämään. Kehuista saa tunteen tehneensä jotain oikein, jos kehuja ei koskaan saa onnistuessaan tai tehdessään jotain tulee usein riittämättömyyden tunne.

Mielestäni myös koulussa ja ystävien kesken kehujen jakamaninen ja kannustaminen on tärkeää, koska innostavassa ympäristössä innostavien ihmisten keskellä opiskelu ja muutenkin toimiminen on mielekkästä. Artikkelissa puhuttiin sanottiin, että menestyminen on hävettävää on ymmärrettävää mielestäni, koska jos onnistumisista ei saa kehuja eikä kannustusta tulisi ainakin minulle olo etten ole onnistunut riittävän hyvin tai vika olisi itse minussa.  

Mitä ensimmäisitä töistä voi päätellä

HS:n artikkeli Sosiaalisessa mediassa levinnyt ensimmäisten työpaikkojen listaus villitsi eri sukupolvet – mutta mitä ensimmäisistä töistä voi päätellä?. Kertoi nuoren ja keski-ikäisten ensimmäisistä työpaikoista. Mielestäni keski-ikäisten työpaikat erosivat hyvin paljon nykyisistä.

Kun keski-ikäsiet aloittivat työnsä se oli heille portti työelämään, nykyään mielstäni nuorempi sukupolvi hakee nesin töitä hirveällä urkalla, tekee pätkätöitä muutaman vuoden ja aloittaa haun uudestaan. Vanhempi sukupolvi taas ensimmäiseen työpaikkaan päästyään on edellisen työn kauttaan avannut portin seuraavaan työhön ja päässyt eteenpäin työ urallaan.

Hesarin artikkelissa kysyttiin ”MUTTA mitä seitsemän ensimmäistä ammattiamme kertovat meistä ja yhteiskunnan muutoksesta? Ja miten ensimmäiset työpaikat vaikuttavat tulevaan työuraan?” Mielstäni seitsemän eri ammattia kuullostaa jo suurelta määrältä, mutta se on täysin normaali monelle työntekijälle. Osa tietysti viettää työelämänsä saman ammatin parissa samassa työpaikassa, mutta suurin osa työssäkävijöistä vaihtaa työpaikkaa ja alaa useita kertoja.

Milästäni työpaikan vaiho useampia kertoja voi olla hyväksi työntekijälle. Työpaikkaa vaihtamalla oppii työskentelemään erilaisissa työ ympäristöissä ja tutstuu uusiin ihmisiin. Tietysti myös samassa työpaikassa pysymisessä on hyötyjä.

Tempperamentti, sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot

Tempperamentti, mitä sillä oikein tarkoitetaan ja kuinka se vaikuttaa työelämässä ja koulussa? Jokaisella ihmisellä mielestäni syntymästä asti oleva tempperamentti määrittää kuinka haluton tai halukas ihminen on hakeutumaan uusien ihmisten joukkoon tai kokemaan uusia tilanteita. Jokaisen ihmisen tempperamentti on mielestäni erilainen.


Sosiaalisuus vaikuttaa ihmiseen jatkuvasti. Ihmisen sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot voivat poiketa toisistaan paljonkin. Mielestäni ihmisiä ei saisi luokitella liikaa sosiaalisuuden takia. Sosiaalisia taitoja voi parataa, mutta kaikille se ei ole mielestäni aivan niin helppoa. Omaan sosiaalisuuteen on hankala vaikuttaa, itse en ainakaan osiais yllättäin olla epäsosiaalinen tai erittäin sosiaalinen. Mielestäni sosiaalisuutta on jopa hankala oppia. Tietysti erilaisissa tilanteissa oma sosiaalisuus on erilainen ja eri sosiaaliset taidot ovat käytössä.


Itse koin aiemmin mielestäni jonkin laista arvosanojen vääristystä, koska en uskaltanut tunneilla viitata, mutta osasin asiat ja pärjäsin hyvin kokeissa. Myös ryhmätöissä olin aktiivinen ja puhelias, mutta koko luokan ääneen puhuminen oli erittäin hankalaa. Mielestäni niin sanotun pelon takia oppilaan numeroa ei pitäisi laskea vaan huomata oppilaan vahvuudet useammalla tavalla kuin viittaamalla.

Tiedän myös monia muita, jotka ovat kokeneet samoin. Joskus tunnilla seurasin erään tytön opiskelua. Hän oli hyvin hiljainen tunneilla, sai hyviä arvosanoja kokeista, mutta numerot todistuksessa ei vastannut lähellekkään kokeen tuloksia. Mielstäni sosiaalisuutta yli-arvostetaan ja sen perusteella ihmisä luokitellaan liikaa.

Selailtuani jonkin aikaa opon facebook sivuja päädyin Koulun mahdoton tehtävä juttuun. Luettuani läpi tekstin ajattelin ensin omaa ensimmäistä kurssiani, jolloin tietokonetta tarvitsi vain muutamilla tunneilla. Silloin tuli itsekkin miettineeksi miksi tietokone piti hankkia, kyseiset tiedot olisi voinut hakea aivan yhtä nopeasti puhelimella ja säästää tietokoneen avaamiseen tarvittavan ajan.

Toisen jakson loppua kohti milipiteeni on muuttunut jo täysin. Koneesta oma osuus oli hyvin pieni verrattuna siihen, että monissa muisaa lukiossa tietokone pitää maksaa kokonaan itse. Tietokoneen merkitys on kasvanut koko kurssin ajan ja nyt se onkin jokapäiväinen työväline sekä tiedon hakuun että muistiinpanoihin. Tällä hetkellä lähes millään tunnilla ei pärjää ilman tietokonetta ja se onkin myös kokeissa hyödyllinen, koska useat kokeet ovat sähköisiä.

Koko aikainen muutos opetus taktiikassa tietysti voi tuottaa opettajille jonkin laista päänvaivaa, mutta eiköhän opettajat siitä selviä. Osa oppilaiden verkkokirjoista on kyllä tuottanut hieman harmia varmasti monelle opettajalle. Asiat eivät verkkokirjoista aina löydy samassa järjestyksessä tai yhtä helposti ja nopeasti kuin paperisesta versiosta.

Kumpparityttö-ilmiö

Ylen kolumni Kun muut tytöt eristivät kumpparitytön, kertoi tytöstä jota syrjittiin ja jota ei otettu huomioon. Kaikki oli lähtenyt siitä, kun ensimmäistä luokkaa käyvää tyttöä ei korkeammilla luokillan olleet oppilaat päästäneet vessaan. Tästä lähti tarina liikkelle kumisaappaaseen pissanneesta tytöstä, joka joutui viettämään lopun aikanasa peruskoulussa yksinäisenä. 

Mielestäni kaikki oppilaat tekeviät hyvin väärin kyseistä tyttöä kohtaan. Mutta mielestäni pelkät oppilaat eivät tehneet väärin. Kolumnissa ei mainittu opettajien puuttumista asiaan, joten minua jäi mietityttämään kuinka he suhtautuivat asiaan ja yrittivätkö he auttaa tyttöä. 

Kumpparityttö ilmiö on valitettavasti vielä tänäin päivänä mielestäni liian yleinen varsinkin nuorten keskuudessa. Usein on ihmisiä, jotka tahtoisivat mennä keskustelemaan ja tutustua yksinäiseen ja syrjittyyn ihmiseen, mutta niin kuin Paula Takio kertoo kolumnissaan "Jännitti, että aletaanko minuakin hyljeksiä, jos ryhdyn kaveriksi hyljeksitylle.". Tämä on varmasti yleinen syy miksi syrjityt ihmiset jätetään yksin.

Muistan itse ala-asteella ollessani koulussa oli eräs poika, jonka en koskaan nähnyt leikkivän kenenkään kanssa välitunneilla joskus harvoin joku saattoi käydä sanomassa pojalle jonkun sanan, mutta siihen se aina jäikin. Poika istui yksin koulun leikki alueen reunalla hyvin usein. Opettajat kävivät juttelemassa hänelle väituntisin ja yrittivät innostaa poikaa viettämään välituntia muiden kanssa. Joskus poika meni hetkeksi mukaan muiden kanssa, mutta hyvin usein palasi samaan kohtaan reunalle.

Poika oli tuolloin minua muutamaa vuotta vanhempi enkä itse uskaltautunut mennä puhumaan hänelle, mutta yhdessä kavereiden kesken muutamia kertoja kävimme häntä pyytämässä mukaan viettämään välituntia keinuen jne. Useita vuosia myöhemmin asuessani toisella paikkakunnalla olen vanhoilta ystäviltäni nähnyt kuvia kyseisestä pojasta johon he ovat tutustuneet vasta ylä-asteen päätyttyä. Ennen tätä olin usein miettinyt mitä tälle pojalle kuuluu nykyään.

Ajatuskartta, kuinka se tehtiinkään?

Sanasta ajatuskartta mieleen juolahtaa ylä-ja ala-asteella käytetty sotkuinen sivu viivojen ja pitkien lauseiden kera, josta olisi jälkikäteen pitänyt saada jotain selvää. Tämä mielle kuitenkin muuttui opon tunnilla. Opo käski meidän tehdä pareittain ajatuskartan mökki reissusta, joka kuullosti alkuun aivan järjettömältä, koska lukiossahan tässä ollaan.

Alkuun opo näytti taululle kuinka ajatuskartta on kannattavin tehdä. Kuullosti alkuun oudolta "Laita vain yksi sana", mutta sitten ymmärsin, että yksi sana on helpompi muistaa kuin lause. Sanasta mieleen tulee asiayhteys myös seuraavaan asiaan ja lopuksi muutamasta sanasta muodostuu kokonaisuus.

En tiedä miksi olen koskaan ajatuskarttaa tehnyt muulla tavoin, koska tällä tavalla minun olisi ollut pakko osata alue, josta tein ajatuskaratan, kuin vain suoraan kirjoittaa kasan viivoja lauseineen oppimatta mitään. Mutta aina oppii uutta ja ajatuskartan teko oli kyllä hyödyttävä apu moneen tilanteeseen niin kouluun kuin vapaa-aikaan liittyen.

Ajatuskarttaahan voi hyödyntää melko monessa asiassa, kuten kokeisiin lukemisessa, pakkaamisessa ja ostoksilla. Kokeisiin lukiessa ei tarvitse välttämättä lukea kuin ajatuskartta, koska sen on aikaisemmin tehnyt ajatuksella ja oppinut asian, joten pelkkä kertaus voi riittää.

Alkupalkka 2970€/kk, eikä alat kiinnosta opiskelijoita?

Valitsin Ilta-Sanomien jutun aiheesta, jonka otsikko oli "Lähtö palkka 2970€/kk - Miksi nämä alat eivät kiinnosta opiskelijoita?". Tässä Linkki sivuun. Huomioni otsikossa kiinnitti heti mielestäni melko korkea alkupalkka. Se on kuitenkin hivenen alle 3000€ ja suurempi palkka kuin useilla läheisilläni kymmenien vuosien työn jälkeen.

Tekstissä kerrottiin ammattikorkeakoulujen vaikeudesta saada tekniikan alan opiskelupaikkoja täyteen. Itse olen ollut luulossa, että tekniikan ala olisi jopa haluttu, mutta sitä se ei selkeästi ollutkaan.

Jutun lopussa oli myös taulukko ammattikorkeakoulujen koulutusaloista. Listan tulos yllätti minut ei pelkästään negatiivisesti vaan myös positiivisesti. Sitäkään ei voi tietää josko oma tulevaisuuden linja löytyi kyseisesltä listalta?

Koko jutun luettuani minua alkoi mietityttämään miksi kyseiset linjat/ammatit ovat menettäneet vetovoiman, joka ymmärtääkseni kyseisillä linjoilla on aikaisemmin ollut. Onko kyse hankalasta opiskelusta? Vai kenties muiden alojen paremmin esille tulolle esimerkiksi mediassa. Median voima kuitenkin nyky aikana on valtava ja melko varmasti lähes kaikkien saatavilla ainakin suomessa, jossa tietokeet ja muut tietotekniikan laitteet on otettu käyttöön lähes kaikessa opiskelussa.

Ylioppilaskirjoituksiin tutustuminen

Tänään 14.10 viimeisenä päivänä ennen syysloman alkua tutustuimme ylioppilaskirjoituksiin. Tutustuimme aijempien vuosin ylioppilaskokeisiin, jotka vaikuttivat tiettyjen aineiden osalta jopa siedettävän näköisiltä. Englannin ja ruotsin yo-kokeet näyttivät hiukan haastavilta omaan silmääni, vaikka ruotsin opinnot sujuivat ainakin ylä-asteen osalta hyvin. 

Ylioppilaskokeiden sähköistyminen on mielestäni tiettyjen aineiden kohdalla hyvä ja jopa helpottava asia. Matikan, fysiikan ja kemian kohdalla en ole niin varma, mitä mieltä olen sähköistymisestä, koska kaavojen kirjoitus koneella hieman tekee oloni epävarmaksi, koska en ole kovin taidokas tietokoneen käyttäjä. Aineet joissa kirjoitetaan pitkiä esseitä yo-kokeissa on tietenkin helpompi ja nopeampi kirjoittaa tietokoneella kuin käsin.

Ajatuksia herätti se, että minkä aineen kirjoitan pitkänä, onko se englanti vai ruotsi. Todennäköisesti ruotsi olisi minulle melko paljon helpompi. koska se on ollut minulle melko vahva aine. Sitä tn ennen kuin teen lopullisen päätöksen.

13.10 Siirtyminen ylä-koulusta lukioon

Minun lukioelämäni on lähtenyt hyvin käyntiin. Olen saanut uusia kavereita ja tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Uudet opettajat ja uusi oppimisymäristö ovat tehneet opiskelusta mielkkäämpää. Olen myös oppinut kuinka lukiossa toimitaan ja mitä lukioelämä todellisuudessa on.

Nyt kun ensimmäinen kurssi on ohi olen oppinut lukiossa toimimisen perus asioita ja tiedän kotitehtävien tärkeyden lukio opiskelussa. Kun kerran jättää läksyt lukematta on aiheesta seuraavalla kerralla aivan ulkona. Tunneilla on ollut myös helppo tutustua uusiin ihmisiin. Kursseilla, joilta ei ole aijemmin tuntenut kuin muutaman ihmisen, on oppinut tuntemaan useita ja ainakin muistamaan lähes kaikkien nimet.

Alkuun pitkät oppitunnit tuntuivat hieman oudoilta, mutta nyt kun ajattelee ylä-asteen oppituntien olleen vain 45 minuuttia, ei niillä näin jälkeen päin ajateltuna ehtisi tehdä lähes mitään. Ensimmäisen kurssin kulessa olen ymmärtänyt,että 75 minuutin tunti on ihan järkevä, koska silloin ehtii oikeasti käsitellä asioita, eikä vain avata kirjaa ja laittaa lähes heti pois. Muutenkin lukion käytännöt tunneilla ovat tuntuneet järkevemmiltä, kuin ylä-asteella.